Tähtien sodan episodien numerokikkailu on muuten aika pientä Narnia-kirjojen oikean järjestyksen pähkäilyn rinnalla. Toinen mielenkiintoinen yksityiskohta on, että Oxfordin yliopistolla opettaessaan myös kristillisestä kirjallisuudesta tunnettu C.S. Lewis muodosti muutaman muun opettajan kanssa Inklings-nimisen ryhmän, jonka yksi jäsen oli J.R.R. Tolkien.
Kaspianin matka maailman ääriin jatkaa edellisen osan tarinaa kolmen Narnian vuoden päästä. Pevensien sisaruksista nuorimmat Edmund ja Lucy ajautuvat jälleen kerran auttamaan Narnian alamaisiaan. Tällä kertaa mukaan joutuu myös sisarusten Eustace-serkku, jolla on vaikeuksia tulla toimeen niin serkustensa kuin Narnian väenkin kanssa. Edellisestä osasta on mukana elokuvan nimen mukaisesti kuningas Kaspian X sekä hiiriritari Riipitsiip. Sen sijaan vanhimmat Pevensien sisarukset Peter ja Susan vilahtavat vain muutamaan otteeseen kuvissa ilman merkittävää osuutta tarinassa.
Elokuvasarjan kolmannen osan tunnistaa edelleen narnialaiseksi, mutta siinä missä Velho ja leijona oli Ihmemaa Oz -tyylinen satu ja Prinssi Kaspian Taru Sormusten Herrasta -tyylinen miekkojen kalistelu, Kaspianin matka maailman ääriin on Pirates of the Caribbean -tyylinen meriseikkailu, jos tällaisia karkeita yleistyksiä voi ylipäätään käyttää vertailun apuna. En kuitenkaan syytä tekijöitä plagioinnista, koska elokuva on ymmärtääkseni varsin uskollinen vuonna 1952 ilmestyneelle alkuperäisteokselle. Kolmanteen osaan uuden julkaisijan saanut elokuva varmasti kuitenkin haluaa hyödyntää Jack Sparrow'n ja kumppaneiden luoman merirosvobuumin.
Odysseiamaisen seikkailun ohessa nuoret päähenkilöt kohtaavat oman elämänsä kasvuhaasteita, joiden aikana elokuva käsittelee sujuvasti muun muassa kateutta, ahneutta, vallanhimoa, itsensä arvostamista. Myöskään kirjasarjan kristillistä pohjavirettä ei ole pyyhitty, vaikka aivan Velhon ja leijonan määrään kristillisten symbolien ja vertauksien kirjo ei tässä elokuvassa yllä. Mitenkään alleviivaavaa ja tyrkyttävää symboliikka ei mielestäni kuitenkaan ole, joten elokuvan pystyy varmasti katsomaan myös ihan viihdyttävänä seikkailuna ilman uskonnollista näkökulmaa. Riippuu tietysti, kuinka allerginen on uskonnollisille viittauksille taiteessa ja populaarikulttuurissa. Itse bongailen mielelläni noita viittauksia ihan samoin kuin esimerkiksi yhtäläisyyksiä eri elokuvien välillä.
Kaspianin matka maailman ääriin on sarjan ensimmäinen 3D-elokuva ja itselleni muistaaksi kolmas näkemäni. Aiemmin olen nähnyt Ice Age 3D:n sekä Avatarin. Niihin verrattuna elokuva ei tarjoa mitään uutta, mutta ei ole myöskään millään tavoin huonompi. 3D-tehosteita ei ole käytetty yhtä paljon kuin Avatarissa, mutta taistelukohtauksissa miekat tulevat hienosti valkokankaalta kohti. Myös tekstitykset ovat välillä hauskasti ihmisjoukon keskellä joukkokohtauksissa. Kaiken kaikkiaan tämänkään kokemuksen perusteella en näe 3D-tehosteiden tarjoavan merkittävää lisäarvoa elokuvaelämykseen. Samoista elokuvista minulta tosin puuttuu perinteinen 2D-kokemus ilman laseja.
Valkokankaalta kuitenkin suosittelen uusimmankin Narnian katsomaan. Pelkästään jo senkin vuoksi, että rahoittajat vakuuttuisivat neljännenkin Narnia-elokuvan tekemisen kannattavuudesta. Seuraavasta osasta löytyy viitteitä IMDb:stä. Mitään varmaa ei ole kuitenkaan julkistettu ja seuraava osa ei välttämättä edes ole Hopeinen tuoli, kuten aiemmin viittasin Narnia-teosten erikoiseen järjestykseen. Uusien osien julkaisulle asettaa oman haastensa myös se seikka, että kirjasarjan muissa osissa Pevensien sisarusten merkitys on pienempi. Joissain osissa heitä ei edes mainita. Tuotantoyhtiön näkökulmasta se lienee jonkilainen riski elokuvan floppaamiselle.
Suosittelen lämpimästi uusinta Narnia-elokuvaa, kuten myös koko elokuvasarjaa. Elokuva toimii itsenäisenä elämyksenäkin, mutta eniten tietysti saa irti, jos aiempien osien tapahtumat ovat jo tuttuja. Lisää Narnia-tietoa löytyy muun muassa aiheeseen vihkiytyneeltä englanninkieliseltä wiki-sivustolta ja suomalaisesta Narnia-blogista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti